Etappi 1:
Matkustuspäivä, suunnitelmana ajaa kevyt verryttelylenkki.
Toteutus: Kaikkien valmennusoppien mukaisesti ”sonnit laitumelle” ja 40 km/h nopeusmittariin.
Paitoja ei kuitenkaan vielä jaettu. Osa tunsi nenässään legendaarisen Sipulin tuoksun ja suuntasi IBD:n omalle segmentille ”Sipulille”, joka on 30 kilometrin pituinen (15 km suuntaansa) edestakainen, sielukas, peltojen keskellä menevä tie. Kääntöpaikka on reitin korkeimmalla kohdalla ”mur de Bugerin” päällä, noin 20 metriä merenpinnasta…
91 km, 2:30h, nousua 560m
Etappi 2:
Meteorologit tutkivat 18 eri sääpalvelua ja joukot päätettiin suunnata ensin itään ja sitten etelään, koska paras sääikkuna on siellä.
Matkalla oli muutama 3-5km pitkä luostarinousu, joissa yllättäen mittailtiin talven treenien tai tekemättömien treenien tulosta. Kahden viikon aikana, tapahtui vain yhden kerran se, että joku ohitti meidät. Ammatti triathlonisti ”Pieter” oli kaverinsa kanssa lenkillä, suivaantui kun ohitimme heidät ja päätti näyttää miten tempokone kulkee. Kaksi IBD ukkoa ”Pieterin” triathlonpyörän takarenkaaseen ja Pieter all out. Rajua oli Pieterin veto, mutta periksi ei annettu. Seuraavat kolme päivää Pieter ajeli Stravan mukaan kevyttä….
Muuta mainittavaa ei kuitenkaan saatu aikaiseksi ja loppuun ajettiin luonnollisesti pienet Sipulit. Sipulin tuoksu houkuttaa aina ajamaan, eikä sitä ole ikinä ajettu alle 37 km/h keskinopeudella, laitetaan ”jengi jonoksi”.
175 km, 5:20h, nousua 1 950m.
Etappi 3:
Suuri sateen uhka. Osa aikoi pötköttää, osalla loistava suunnitelma. ”Ajetaan pelkkää sipulia täysillä, niin päästään äkkiä kotiin, jos alkaa satamaan”. No junnuilla petti pää jo ensimmäisellä kierroksella ”ei tässä ole mitään järkeä” . Suunnattiin vuorille, joissa jaettiin ensimmäiset mäkipisteet. Selvittiin lähes kuivana, samoihin nousuihin satoi lunta 3 tuntia sen jälkeen, kun olimme siellä olleet.
135 km, 4h, nousua 1 370m.
Etappi 4:
Päätettiin ajaa hieman pidempää siivua ja käydä tutustumassa kisapäivän ratkaisukohtiin MA-10 tiellä. Ja loppuun luonnollisesti pikku Sipulit halukkaille, ettei hyvä lenkki jää ihan kesken.
211 km, 6:35h, nousua 1 900m.
Etappi 5:
Tasamaapäivä höystettynä muutamalla pyhinvaelluskohteella, eli luostarinousulla. Osa rukoili niissä joko voimia, armoa tai viisautta (kaikesta oli puutetta). ”Kai mee ny pikku Sipulit ajetaan loppuun et saadaan 200?” No totta kai, koska ainakaan viisautta ei saatu.
Sekaannus Sa Poblassa johti tilanteeseen, missä viimeiset 8 kilometriä ajettiin tiimitempona 2 vs 3. Eroa joukkueiden välillä oli lähtötilanteessa noin 300 metriä. Takaa-ajavassa kolmikossa jalattomat Turunen ja Vuori nyökkäsivät toisilleen todeten ”onneks meillä on Anders, yritetään pysyä pois tieltä”. Vainun saanut vanha ajokoira ajoi kuin ajoikin irtioton kiinni viimeisellä kilometrillä.
200 km, 6h, nousua 1 740m.
Etappi 6:
Lepopäivän kevyt pyörittely. Irtiotto lähti 300 metrin ajon jälkeen, sitä seurasi armoton takaa-ajo, uudet irtiotot ja välihatkat. Joukot saatiin lopulta kasaan noin 25 kilometrin ajon jälkeen.
62 km, 2h, nousua 370m.
Etappi 7:
Sa Calobra päivä. Innokkaimmat tyhjensivät menomatkalla Batallan nousuun jalat, koska pisteitä pilkkupaitaan oli jaossa tänään paljon. Calobralla ei mainetekoja, tosin osa joutui nukkumaan hotellin käytävällä koska ”meidän huoneessa ei nuku kuin alle 30 minuutin miehet”.
183 km, 6h, nousua 2 900m.
Etappi 8:
Lepopäivä. Osa vaati porkkanakakkua Petrassa, mutta tälläkään kertaa siihen ei suotu mahdollisuutta. Aerojumala Tero Setola testasi koko päivän sadetakkia, joka päätettiin äänin 4-1 polttaa hotellin pihalla. RIP sadetakki.
89 km, 2:30h, nousua 666.
Etappi 9:
Myrskytuulipäivä. Tuulen voimakkuus puuskissa yli 20 m/s. Joukot atomeiksi 40 kilometrin ajon jälkeen. Yksi Sa Calobralle ”tänään on ennätyskeli, yritän päästä sisälle nukkumaan”. Ei ollut. Irtiottoja, välihatkoja ja jälkikärki, missä kuultiin muun muassa lause ”mihin tässä on muka kiire, tykkään tasaisesta kevyestä pyörittelystä” ja minuutti sen jälkeen ko. lauseen ilmaisseen henkilön perässä sai sivutuuleen työntää +350w.
Keltaisen paidan osalta tehtiin jo ratkaisevia peliliikkeitä.
151 km, 4:50, nousua 1 620m.
Etappi 10:
Pitkällä soolohatkalla ratkaistiin tämän vuoden GC eli johtajan keltainen paita käytännössä tatuoitiin omistajalleen.
Lopussa ”käydään kiertämässä pari sataa metriä niin saadaan 5h täyteen” vaihtui muotoon ”kai me nyt Sipulilla käydään”. Jopa hieman vastentahtoisesti GC 1 sai houkuteltua pari tyhmintä matkaan. Erikseen mainittakoon, että Setola EI ollut mukana Sipulilla.
185 km, 5:40h, nousua 1 950m.
Etappi 11:
Lepopäivä. Ainut tapa saada ryhmä ajamaan rauhallisesti on pelko seuraavan päivän MA-10 kisapäivästä.
72 km, 2:15h, nousua 540m.
Etappi 12:
Kisapäivä. Säännöt: 1. Kukaan ei kuole 2. Liikenteessä ei oteta riskejä, vaan noudatetaan kaikkia sääntöjä. Jokaisesta riskistä seuraan yhden Sipulin rangaistus. Joukot kasaan Andraxissa, missä tankkaus ja sen jälkeen vielä loppu kamppailut viimeisiin nousuihin. Marssi kotiin. Tuloksia ei julkaista, mutta eipä siellä suuria mainetekoja nähtykään. Ikaros palkinto kuitenkin jaettiin A. Bäckmanille jonka stamina 1:30h ajon jälkeen oli 4% (eli tankissa bensaa jäljellä), mutta joka 5 tuntia myöhemmin kaivoi vielä loppukirissä ässän hihasta!
212 km, 6:45h, nousua 3 400m.
Etappi 13:
Muilla tyhjä puntti, mutta K. Kanasella jalka alkoi väpättämään. ”Haluuks joku muu vetää? No ei sitten”.
Loppuun kuitenkin Sipulin KOM yritys muutamalla väsyneellä miehellä. Liikenne ei ollut kovin suotuisaa ja välillä jouduttiin lähes pysähtymään, mutta yritys kuitenkin onnistui. Miksi muut eivät aja tuota sielukasta reittiä????
148 km, 3:55, nousua 790 m.
Etappi 14:
Paidat oli jaettu, jalat sekä pää tyhjennetty. Viimeinen päivä pyöriteltiin mäkiä eri kokoisissa ryhmissä. Tai no kolmen hengen ryhmä päätti näyttää viimeisellä Sipulilla, että jalkaa löytyy ja KOM Villelle!
173 km, 5:40h, nousua 2 450m.
TOTAL:
14 ajopäivää
2 087 km
64h
Nousua 21 500m
Kiitos osallistujille, mutta erityisesti kahdelle vierailevalle tähdelle Pasi Koskelalle ja Antero Salvannolle (vanha konkari näissä piireissä).
Pasin nousukäyrä oli huikea! Räjähdys –> 12 min teho enkat –> 1h teho enkat -> 2h teho enkat -> eihän nää mäet tunnu enää miltään. Tähtäin on asetettu Pasien mestaruuskisoihin 2036!
Anteron leiri puolestaan tiivistyy lauseeseen: ”2 viikkoa kun ottaa turpaansa aamun illoin niin loput 50 viikkoa vuodesta on pelkkää juhlaa, mikään ei tunnu enää pahalta”.
Jalat on syöty, takki on tyhjä. Tästä on hyvä aloittaa valmistautuminen vuoden 2027 leirille. Ensin kuitenkin kohti syksyn gravel-camppia!
Etappien päiväkirjamerkinnät by Sipulikeisari Pasi Vuori
