Kestävyysurheilijan vuodenkierto lienee monille lukijoille tuttu: peruskestävyyskausi, kilpailuihin valmistava kausi, kilpailukausi ja ylimenokausi. Jokaiseen kauteen liittyvät omat harjoitukselliset erikoisuutensa, joiden mukaan viikoittaista harjoitusohjelmaa suunnitellaan. Tavallisesti omaan harjoitusviikkooni sisältyy kaksi tehoharjoitusta ja yksi pitkä lenkki viikonloppuisin. Ylimenokausi on näistä poikkeus: silloin treenataan, jos siltä tuntuu. Vaimoni mielestä minulla ei ole koskaan ylimenokautta, vaan aina jokin kolmesta muusta kaudesta.
Myös niin sanotun tavallisen palkansaajan päivän kulku on monille tuttu: aamulla mennään töihin yleensä noin klo 8 ja iltapäivällä lähdetään töistä pois. Välillä tehdään töitä kotona, joskaan se ei vähennä työpaikalla tehtävän työn määrää. Naapurini totesi, että uraputkeen päästäkseen 40-vuotiaana pitäisi olla jo merkittävää luettavaa ansioluettelossa. Helsinkiläisten asuntojen neliöhinnat pitävät huolen siitä, että moni haluaa kerätä merkittävää luettavaa ansioluetteloonsa.
Muita oman elämäni reunaehtoja:
Päiväkodit aukeavat klo 6.30 ja menevät kiinni klo 17.
Vaimoni harrastaa ja tekee iltatöitä tiistaisin ja keskiviikkoisin.
Näitä muuttujia pyöritellessä whatsappit, perheen kesken jaettavat google-kalenterit ja muut sovellukset ovat tulleet arjen apuvälineiksi. Aikataulupyramidia pyöritetään joka viikko ja jos yksikin palanen muuttuu tai tulee lisää, koko pyramidi rakennetaan uudelleen. Joskus tämä rakentaminen pitää tehdä työpäivän lomassa, siirtyessä paikasta a paikkaan b, tai viimeistään siinä vaiheessa lennosta, kun huomataan, että aikaisempi suunnitelma ei enää toimi.
”Häiriöitä ei saa tulla.”
Kaikki tämä huomioiden arkipäiväni kulku on yleensä seuraava:
Herään klo 6.15. Lapsi päiväkotiin klo 7.30, josta jatkan töihin. Yritän tehdä seitsemässä tunnissa yhdeksän tunnin työt, jotta ehdin tekemään päivän harjoituksen ennen päiväkodin sulkeutumista. Käytännössä treeni on siis tehtävä klo 15-17 välillä. Häiriöitä ei saa tulla, muuten jää treeni tekemättä, lapsi haettua päiväkodista tai vaimolta harrastukset harrastamatta.
Pyöräilyn porukkalenkeillä on tullut huomatuksi, että moni muukin kilpapyöräilijä elää samaa ruuhkavuosien elämänvaihetta kuin minä. Muissakin kodeissa sovitaan ja sovitellaan arjen aikataulut siten, että perheen jokaisella jäsenellä on mahdollisuus hoitaa ansiotyönsä tai koulunsa niin hyvin kuin osaa, on aikaa harrastaa ja perheelle järjestetään yhteistä aikaa. Käytännössä monet pyöräilijät yrittävät saavuttaa harjoittelussaan samanlaista tehokkuutta kuin minä ansiotyössäni: yritetään harjoitella seitsemässä tunnissa yhdeksän tunnin harjoitukset.
Kaikille ruuhkavuositreenaajille lohdutuksen sana, jonka myös naapurini kerran totesi: jossain vaiheessa sitä huomaa olevansa voiton puolella. Eikä pidä niin välittää, jos harjoitusvuoteen mahtuu useampi ylimenokausi.