IBD:n naisten kausi alkoi Turusta, koska osa taisi Lattomeren aikaan olla vielä Mallorcan lämmössä
hiomassa kisakuntoa ja Itä-Suomessa hiihdeltiin vielä hankikantokeleissä. Turussa pistettiinkin ketjua
tiukalle koko rahan edestä. Lauantain kortteli oli tuttuun tapaan shokkihoitoa, ja sunnuntain Simo
Klimmschefskij:n muistoajossa Toijaisten mäki oli vieläkin paikallaan. Korttelikisassa Hansu vei
välikirin nimiinsä, mutta loppukirissä Aurajoen rannan terassi meinasi ottaa Hansun syleilyynsä ja tuloksena
oli neljäs sija. Sunnuntain kilpailussa Hansu kampeutui maaliin toisella sijalla Viron Laura Lizette Sanderin
viedessä loppukirin nimiinsä.
Kisakautta jatkettiin Tampereella legendaarisella Rosendahl GP:llä, jossa osallistujakato oli kutistanut
joukon kymmeneen kilpailijaan. Hansu ja Pauliina tulivat maaliin pääjoukossa, jossa
kirittiin voitosta. Hansu onnistui kaivamaan vapaan väylän kiriin ja ylitti maaliviivan ensimmäisenä.
SM-kisat pidettiin Muhoksella tutulla Montan kierroksella. IBD:n valmistautuminen kisaan oli kaikkien
oppikirjojen mukaista karkkiövereineen ja lyhyine yöunieen. Yhdet huonommat yöunet eivät kuitenkaan
latistaneet tunnelmaa, vaan kisasta lähdettiin tavoittelemaan mitalia. Joukkuetaktiikka onnistuikin
loistavasti, kun Ansu pääsi tiimin ravihevosena hatkaan, ja Hansu sai spaarailla pääjoukossa.
Hatka ajettiin lopulta kiinni, ja kirissä Pauliina veti Hansulle hienon lead-outin, mutta maailmanluokan
kirinaiset veivät alamäkikirissä mitalit Hansun nenän edestä. Tuloksena siis pettymyksen vivahteella
höystetty neljäs sija.
SM-kisojen jälkeen kisoista olikin taukoa lähes puolitoista kuukautta. Ansu ja Hansu osallistuivat
Jyväskylässä SM-graveliin, jossa kesken kesän iskenyt syysmyrsky antoi sopivasti lisämaustetta muutenkin
brutaalille reitille. Stangan Tiia Tulokas avasi pelin heti vapaan vauhdin alettua eikä hellittänyt ennen
maaliviivaa. Ansu pääsi kyytiin mukaan, mutta kuivat hanskat houkuttelivat enemmän kuin kirkkaammat
mitalit ja näin ollen IBD:lle tuli pronssista jalometallia kotiin kannettavaksi. Hansu jäi pyörittelemään
kampiaan vähän rauhallisemmin, mutta selvisi kuitenkin maaliin reilussa kuudessa tunnissa.
Elokuun toisena viikonloppuna järjestettiin Pomarkussa SM-kortteli ja ikäluokkien SM-kisat. Minna
ajoi nuorekkaassa N45-sarjassa elämänsä tempon ja sai kaulaansa hopeisen mitalin. Mari
ajoi myös hienosti kolmanneksi samassa sarjassa. Minna loisti myös maantielähdössä,
jossa tultiin isolla porukalla maaliin. Minna väläytti terävää kirijalkaansa ja sijoittumistaitojaan voittaen
sarjansa. Pomarkussa ratkesi myös mastereiden kokonaiskisan sijoitukset ja meidän vihreät tyttömme
nappasivat siitä jaetun ykkössijan!
Myös Hansu kävi Pomarkussa, mutta omien virheiden ja epäonnisten sattumien vuoksi joutui tyytymään
sekä kortteli- että maantiekisassa pronssisiin laattoihin, vaikka kirijalka ja kunto tuntui vahvalta.
Porvoossa kisattiin perinteisestä ajankohdasta poiketen vasta elokuun puolella. Hansu ja Pauliina
starttasivat kisaan odottavin mielin. Pauliina oli kuitenkin jättänyt jalkansa edellisenä päivänä JäPy Classicin
nyppylöihin jonkun nimeltä mainitsemattoman mäkikauriin Ansu hevosteltua kilpakumppaneilta
jalat alta. Porvoossa Motion Finlandin Essi Pelto-Arvolla oli menohaluja, mutta Hansu roikkui vahvasti
suitsissa ja sai lopulta pitkän kirin päätteeksi seppeleen kaulaansa Porvoon Ajojen voiton merkiksi.
Porvoon voiton jälkeen huomattiinkin, että Hansun olisi vielä teoriassa mahdollista ottaa cupin voitto. Se
tosin vaati maaliviivan ylitystä ensimmäisenä ja cuppia johtavan Pentsisen Maijan tiputtamista neljännelle
sijalle viimeisessä osakilpailussa Velotourissa. Tavoite ei aivan täyttynyt – Hansun kirijalka ei riittänyt
tavoittamaan loistavasti kirinsä ajoittanutta Heidi Antikaista ja tuloksena oli toinen sija Pentsisen ollessa
neljäs. Maantiecupissa tuli siis jälleen Hansulle tuttu toinen sija.
Vaikka kausi sinällään oli IBD:n naisille menestyksekäs, jäi kaudesta kuitenkin hieman karvas maku suuhun.
Neljänsiä sijoja napsittiin rutiinilla ja osallistujien vähäinen määrä aiheutti sen, että kaikki osallistujat
kisasivat toisiaan vastaan ja joukkuetaktikoinnin rooli jäi taka-alalle. Osa tiimistä kärsi myös
terveyshaasteista ja muista elämän aallokoista. Iloa ja toivoa jatkosta antoi kuitenkin joukkueemme tuorein
tulokas, joka debytoi SM-kisojen aikaan ”Allin nuhana” ja tuli sittemmin tunnetuksi Allin kyytiläisenä. Onnea
Allille ja Santerille vielä kerran!
IBD kiittää kisajärjestäjiä naisten omien lähtöjen järjestämisestä vähäisistä osallistujista huolimatta. Myös
joukkueenjohto ja huolto ansaitsevat erityismaininnan. Ilmat pysyivät renkaissa ja ketjut rasvassa <3