Miesten maantieajon SM
IBD Cycling lähti tämän vuoden kisaan Jurvaan puolustamaan edellisen vuoden voittoa, joka saavutettiin Anders Bäckmanin ylittäessä maaliviivan ensimmäisenä Noormarkussa. Tavoitteena joukkueellamme oli luonnollisesti, ei enempää eikä vähempää, kuin voitto saadessamme viivalle 11 miehen vahvan joukkueen. Lari Lindholmin oli valitettavasti jätettävä kisa väliin sairastumisen vuoksi.
Kisaa edeltävänä iltana tiimipalaverissa laadittiin tiukka ajosuunnitelma, jossa ajajat oli roolitettu käyttämään paukkuja rahkeidensa mukaan joukkueen eteen.
Suomessa kansallisen tason maantiekilpailut ovat pääosin varsin lyhyitä ja 192km kestävä SM-kilpailu, yhdessä raskaalla radalla ajettavan Porvoon Ajon kanssa muodostavat “peruskisaamiseen” selvän poikkeuksen. Pitkä kilpailu vaatii ajajalta erityisen hyvää kestävyyttä sekä osaamista säästelllä rajalliset energiavarastot oikeisiin paikkoihin. Tämän vuoden SM reitti oli kilpailun pituudesta huolimatta kohtalaisen helppo. Reitin helppous tuo kisaan oivan mahdollisuuden yllätyksille, koska olemalla oikeassa paikassa oikeaan aikaan pystyy kilpailussa pääsemään hyvin pitkälle.
Kisa lähti meidän osalta rauhallisesti liikkeelle. Erilaisia irtioton yrityksiä tuli ja meiltä oli useampi kuski niitä kontraamassa. Eero Mäenpää hyökkäsi myös varsinaiseen ensimmäiseen alkuhatkaan, jossa oli viisi muuta miestä mukana. Tämä hatka tuli kuitenkin kohtuullisen nopeasti kiinni.
Kisan alkupuolella, noin 70km ajon jälkeen, sattui lyhyessä ajassa kaksi kasaa, joista ensimmäiseen loppui valitettavasti meidän Pasi Vuoren kisa. Pasi lähti sairaalaan, mutta mies on kuitenkin jo kotona odottaen jatkohoitoa. Kasan myötä jouduimme tekemään myös tuomarin hyväksynnällä vaihdoksen huollossa, kun kakkoshuoltoautoa ajanut Riina Miettinen jäi Pasin seuraksi odottamaan ambulanssia Teemu Ramstedtin hypätessä auton rattiin. Tällaisen pitkällä kierroksella käytävän kilpailun aikana olisi korostetun tärkeää, että kisakolonnassa olisi mukana ambulanssi tai ainakin jonkinlainen ensiapuun kykenevä yksikkö, koska todella pahan onnettomuuden sattuessa voi olla jopa kohtalokasta, jos ambulanssia joudutaan odottelemaan pidempään.
Teemu Ramstedtin siirtyessä auton rattiin, loppui valitettavasti myös meidän twitter-tilimme liveseuranta kisasta. Meidän twitter oli viikonlopun aikana ainoa paikka josta sai naisten ja miesten maantieajoista tietoa kesken kisan muidenkin kuin väliaikojen suhteen, kun livestreamia ei tänä vuonna ollut tarjolla.
Kakkoshuoltomme sai pääjoukon kiinni kun kisaa oli ajettu reilut 100km. Tässä vaiheessa kisaan oli muodostunut uusi hatka, jossa oli mukana meidän Jussi Makkonen ja TWD-Länkenin Oskari Vainionpää. Hatka ei muodostumisestaan huolimatta ollut meille mieluinen ja joukkueenjohto kävikin tämän Jussille kertomassa. Tämän jälkeen hatka tuli melko pian kiinni.
Olimme sopineet, että myöhäisemmässä kisan kohdassa yritämme vetää pääjoukkoa kovempaa, jotta saadaan joukko harvenemaan. Emme kuitenkaan saaneet valjastettua riittävän montaa tarpeeksi hyväjalkaista vetomiestä juuri tuohon kohtaan ja vaikka perälauta saatiinkin auki, niin emme onnistuneet väsyttämään kovempia vastustajia.
Lopulta voittava hatka lähti noin 30 km ennen maalia, jossa oli mukana meidän hallitseva mestari Anders Bäckman, Jurvan Voiman Arto Vainionpää ja Cyclo Visionin Mikko Kejo. Tässä vaiheessa vetotyöt hoiti Bäckman ja Kejo. Valitettavasti noin 5 min hatkailun jälkeen Kejolla oli epäonnea rengasrikon muodossa ja hän palasi sen myötä takaisin pääjoukkoon.
Hatkassa oli siis enää vain kaksi miestä ja vetoa hoiti nyt Bäckman yksin. Anders tarjosi vetovuoroa Vainionpäälle, mutta Vainionpää ei ollut innokas vetotöihin. Anders teki nopean riskianalyysin jonka tuloksena päätyi ylläpitämään kohtuullista matkavauhtia yhteistyön puutteesta huolimatta, odottaen noin 60 ajajan pääjoukolta reagointia tilanteeseen.
Anders veti säästellen ollen siinä uskossa, että pääjoukko ajaa kiinni tai porukasta irtoaa kovempien ryhmä ja hänellä on vielä hyvin jalkaa auttaa sieltä mahdollisesti nousevaa joukkuetoveria. Tästä syystä Anders odotteli viimeiseen hetkeen asti ja teki vasta noin 2 km ennen maalia päätöksen yrittää pudottaa Vainionpää. Viimeiselle hiekkatiepätkälle tullessa Anders iski ja sai nopeasti rakoa Vainionpäähän, mutta toiseksi viimeisessä mutkassa hiekkatieltä poistuessa hatkan edessä ajaneet kaksi etumoottoripyörää hiljensivät kurviin ja Anders joutui vetämään vauhdin alas välttääkseen törmäyksen. Hetkessä Vainionpää oli taas kisassa mukana ja viimeisillä sadoilla metreillä kokenut kehäkettu onnistui kirimään Andersin ohi Suomen mestaruuteen.
Pääjoukon kirin voitti Akilleksen Joni Kanerva, joka nappasi pronssia. Meidän Joonas Henttala oli seitsemäs ja Mikael Turunen kymmenes. Saman kisan sisällä ajettiin U23 Suomen mestaruudesta ja sen nappasi Antti-Jussi Juntunen Turun Urheiluliitto, hopeaa Otto Mielikäinen TWD-Länken ja pronssia Jaakko Sillankorva Gamlakarleby IF.
Kisan jälkeen meidän miehet olivat luonnollisesti hyvin pettyneitä tulokseen. Vain paitaa lähdettiin hakemaan ja sitä ei nyt tällä kertaa onnistuttu voittamaan.
Hauska sattumus kilpailun aikana tapahtui myös reilu tunti ennen loppuratkaisuja kun Vainionpää oli rengasrikon kärsittyään putoamassa huoltoautoletkasta. Tuomariauto, sekä pari ensimmäistä huoltoautoa kiihdyttivät letkassa taistelevasta Vainionpäästä ohi jättäen tämän nielemään pölyä. Tämän huomatessaan IBD Cyclingin joukkueenjohtaja Sami Takala otti omalla huoltoautollaan Vainionpään tiukkaan peesiin ja veti hänet takaisin porukkaan. Arton ohittaessa IBD:n autoa hän totesi “kiitos Sami, olet kultainen”. Arto taisi jo siinä vaiheessa tietää ajavansa voitosta 🙂
IBD Cycling haluaa onnitella kaikkia kisoissa menestyneitä!
Seuraava mahdollisuus ajaa voitosta on jo tulevana perjantaina SM-korttelissa Vantaalla, nähdään siellä.
Kuvat Jari Birling