On mahtavaa olla osa IBD Cyclingia! Lähdin tiimiin hakemaan joukkueena ajamista, ja sitä olen todella löytänyt!
Aloitin kisaamisen edellisellä kaudella seurassa, jossa kisakuskeja oli kolme: yksi elitessä ja loput kategoria 2:ssa. Opin kauden aikana ymmärtämään joukkueen merkityksen maantiepyöräilyssä seuraamalla eri tiimien toimintaa kisoissa. Kauden jälkeen haaveilin seuramme saavan riveihinsä lisää kuskeja päästäkseni nauttimaan tiimin osana toimimisesta. Toisin kuitenkin kävi, kun Palosen Antti – yksi kolmesta – ilmoitti siirtyvänsä IBD Cyclingin riveihin.
En ollut ajatellutkaan vaihtavani seuraa ennen Antin ilmoitusta, mutta äkkiä se ajatus minullekin tuosta heräsi. Otin yhteyttä Teemuun, joka toivotti minut tervetulleeksi IBD:n Cat 2 -joukkueeseen. Nyt pääsisin ajamaan osana tiimiä ja testaamaan omia rahkeitani oikein tosissani! IBD Cycling oli jäänyt kisoissa mieleeni lukiessani edellä ajavan kuskin selästä “Inflammatory Bowel Disease”, vaikka en tuolloin vielä seuran koko taustaa tuntenutkaan. Nyt kun tiedän seuran tarkoituksen, kannan suurella ylpeydellä IBD Cyclingin ajoasua!
Alkutalvi meni uutta treeni-intoa uhkuen tammikuun puoleen väliin asti hienosti. Alaselän välilevyn pullistuma keskeytti kuitenkin hyvin aloitetun pohjatyön. Päädyin kuudeksi viikoksi pois pyörän päältä, joten valmistautumiseni kauteen koki hermoa kirjaimellisesti raastavan kolauksen.
Aloitin treenaamisen hiljalleen samaan aikaan, kun muu tiimi aloitti kilpailemisen Lattomeressä. Tiimin tuki tuli esille tuossa vaiheessa tehokkaan sometuksen muodossa: sain seurattua kisan kulkua IBD Cyclingin twiittien avulla (@ibdcycling). Seurasin sivusta myös Turun ja Nurmijärven kisat ajatellen Putte Possun tavoin: “Oi, jospa oisin saanut olla mukana!”
Pääsin vihdoin aloittamaan kauteni kotikisassani Rosendahl GP:ssä. Alkuperäinen suunnitelmani oli parantaa edellisen kauden 7. sijaa, mutta selkävaivojen jälkimainingeissa oli selvää, ettei kärkikahinoihin ollut asiaa. Tiiminä ajaessa heikkojalkaisistakin voi kuitenkin olla hyötyä, ja löysinkin itseni omaksi yllätyksekseni porukan kärjestä kisan ensimmäisillä kierroksilla varmistamassa, että vauhtia pidettäisiin yllä alusta lähtien. Muuten kisa omalta osaltani sujui odotusten mukaisesti, sillä tipuin pääjoukon vauhdista kolmannen kierroksen ylämäissä. Onneksi tiiminkin osalta kisa sujui odotusten mukaisesti: Makkonen lähti Tampereelta Näsinneula-pysti kainalossaan.
Ilman tiimiä olisi kisa ollut osaltani täysi floppi. Nyt pystyin kuitenkin antamaan panokseni Jussin voiton eteen, ja se voitto maistuu koko joukkueesta makealta. Ensimmäinen kisani osana IBD-tiimiä ylitti odotukseni joukkueena ajamisesta. Treenimotivaatiosta ei ole nyt puutetta, kun rakennan kuntoani kohti loppukauden kisoja IBD Cyclingin väreissä. Tiedän olevani osa tiimiä, vaikka oma jalkani ei kaikkein vahvin vielä olekaan.