Sunnuntain sää Tampereen Pyynikinharjulla ei olisi voinut olla parempi perinteikästä Rosendahl GP:tä ajatellen. Scottin teltan alla virittäydyimme kisatunnelmaan ja kertasimme kisareittiä, joka ei kaikille kilpakuskeillemme ollut entuudestaan tuttu. Tiedossa oli, että rata on Suomen mittakaavassa raskas, ja siten turhaa voimantuhlausta tulisi välttää.
Cat 2: soolosuorituksella keskikorokkeelle
IBD Cyclingin kategoria 2:ssa ajavan tiimin kuskien pääluku oli 5, joista neljä kohtasi Pyynikinharjun ensimmäistä kertaa.
Lämmittelyt tehtiin ajamalla kisareittiä muutaman kerran ympäri ja samalla kisastrategiaa hieman hioen. Kun taktiikka saatiin lyötyä lukkoon ja jalat lämpimiksi, siirryttiin pallohallin eteen odottamaan starttia. Edellisen lähdön startti oli myöhästynyt hieman, mikä vaikutti tietenkin meidänkin lähdön aikatauluun. Onneksi kuitenkin aurinko piti huolen, ettei kylmä ainakaan tullut.
Vihdoin kisa saatiin käyntiin, ja saattoajon päätyttyä Pyynikin näköalatornille, laskettiin ensimmäistä kertaa kohti reitin teknisintä osaa eli alamäen päässä odottavaa oikealle kääntyvää mutkaa. Kisa lähti lennokkaasti liikkeelle ja meiltä Hakalan Jani ja Liskon Jussi pitivät matkavauhtia yllä yhdessä muiden tiimien kanssa ensimmäiset kierrokset. Ajorauhoittui hieman kisan keskivaiheilla, eikä maalimäessäkään nähty suurta repimistä.
”Jussi kiihdytti vauhtia ja kiskaisi itsensä irti pääjoukosta.”
Kisan loppupuolella alkoi jo näkymään ensimmäisiä irtiottoyrityksiä, joista yhdestä vastasi meidän Jussi Makkonen. Ensimmäinen yritys ei tuottanut tulosta, mutta kahdeksannella kierroksella maalimäessä viimeisessä oikealle kääntyvässä mutkassa Jussi kiihdytti vauhtia ja kiskaisi itsensä irti pääjoukosta. Alamäen jälkeen takasuoralla pääjoukolla oli vielä näköyhteys Jussiin, mutta toiseksi viimeisellä kierroksella maalimäen jälkeen pääjoukko menetti näkökyhteyden, ja Jussi paineli omaa vauhtiaan viimeiselle kierrokselle.
Viimeisellä kierroksella maalimäkeen tultaessa olikin ero jo niin suuri Jussin ja pääjoukon välillä, että Cat 2 -tiimin ensimmäinen voitto tälle vuodelle alkoi olla tosiasia. Pääjoukosta irtosi vielä loppukiriin porukkaa 300 metriä ennen maalia ja loppuporukka pääsi turvallisesti maaliin.
Kisan jälkeen voitiinkin onnittella Jussia hienosta suorituksesta ja kiitellä hyvää strategiaa, joka toteutettiin käytännössä pilkulleen.
M Elite: Onnekas nelossija
”Näin sen koin” – Mikael Turunen kertoo:
Tälle kaudelle jo totuttuun tapaan kisan alkupuolella joukkueestamme kisan ensimmäistä hatkayritystä oli luomassa Niki. Valitettavasti muilla kanssakisaajilla ei vielä tässä vaiheessa ollut samankaltaisia menohaluja, joten Nikin kohtalo oli päätyä takaisin pääjoukon syövereihin.
”Mitä tahansa voi tapahtua ennen kuin maaliviiva on ylitetty.”
Kisan ensimmäinen puolisko ajettiin suhteellisen tasaista vauhtia ja vasta yhdeksännellä kierroksella alkoi vauhti kiihtymään – syynä Tinken kiri kymmenennen kierroksen kohdalla. Itse lähdin kohentamaan asemaani kierroksella ennen kiriä, ajatuksenani auttaa omaa kuskia voittamaan välikiri. Eero olikin jo itse ehtinyt hakeutumaan hyvään asemaan ja sijoittauduin letkassa Eeron takarenkaaseen, jotta IBD Cycling pääsisi ajamaan oman kirijunan välikiriin. Kuten ehkä saattoi odottaa, vilisi pääjoukon kärjessä iso liuta TWL:n kuljettajia, ja heistä irtosikin omia aikojaan ennen muita Hännisen Aleksi kera venäläisen kuljettajan – Aleksi ajoi suvereenisti yksin yli maaliviivan vaikka allekirjoittanut yrittikin pientä säälikiriä. Sen on kuitenkin jo ehtinyt oppimaan, että mitä tahansa voi tapahtua ennen kuin maaliviiva on ylitetty.
”Pyynikinharjun nousu muuttui entistä jyrkemmäksi.”
Tästä jokunen kierros eteenpäin alkoi kisan vauhti kiihtymään – tai allekirjoittaneen jalat väsymään – ja Pyynikinharjun nousu muuttui entistä jyrkemmäksi. Hetkeksi ehti jo syntymään pientä rakoa pääjoukkoon, mutta pelastuksekseni takavasemmalta tuli vihreä kypärä, jota kuljetti Eero. Ei muuta kuin taas kiinni takarenkaaseen ja Eeron kovalla vedolla takaisin pääjoukkoon. Samoihin aikoihin meni pääjoukko palasiksi, minkä tuloksena TWL:n Samuel Pökälä, GIF-Chebicin Lauri Seppä ja meidän Eero muodostivat kisan ensimmäinen varteenotettavan hatkan. Samuel olikin tainnut päättää voittavansa lähdön ja onnistui jättämään kilpakumppaninsa ja ajaa huikealla suorituksella yksin maaliin.
Meidän kuljettajan ollessa hatkassa vetohommiin aktivoitui FF-RR:n Joonas Pessi, Team Larunpyörä Cervélon Ville Kantola sekä Akilleksen Aimo Pyykkönen. Itse istuin mukavissa asemissa 3.-5. sijalla ja pääsin hyvin ajamaan peesissä mukana, hieman samalla palautuenkin. Jokunen kierros ennen maalia kuului yleisöstä huutoa, että Samuel on yksin irti, ajakaa hatka kiinni – kuten edellä mainitut tekivätkin.
Muistaakseni noin kierros tai puolitoista ennen maalia iski TWL:n Aleksi Hänninen vielä yksin irti – senhetkinen pääjoukko jäi katselemaan, ja Aleksi ajoi Samuelin seuraksi TWL:lle kaksoisvoiton. Pääjoukko valmistautui viimeisellä kierroksella selvästi loppukiriin, josta nopein oli tälläkin kertaa Team Larunpyörä Cervélon Trond Larsen. Itse kirin hieman onnekkaasti seuraavana maaliviivan yli sijoittuen neljänneksi juuri ennen CCH:n Juhana Hietalaa.
Seuraavaksi kisakaruselli pyörähtää käyntiin helatorstaina, kun Tavastia 4 Days -etappiajo käynnistyy.
Kuva: Antti Salonen