Bioracer Evoc GP 13.5.2017

Nurmijärven maisemissa urakoivat tällä kertaa niin naiset kuin miehetkin, ja jälleen saimme IBD-täytettä podiumille!

N Elite: Kirispurtti podiumille

Naisten tiimimme iloitsi loistavasta kisasäästä Rajamäellä – olihan viikolla kelit olleet aika eriskummalliset toukokuulle: Räntää satoi useana päivänä ja ilma oli muutenkin hyvin koleaa maantiepyöräilylle. Nyt aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Tuuli oli kylläkin vielä melko kylmä ja lämpötila startin lähestyessä noin kymmenen astetta.

Naisten eliteluokan lähtö siirrettiin alustavasta suunnitelmasta – eli yhteislähdöstä Cat 2:n kanssa – samaan starttiin Cat 3:n kanssa. Näin meitä oli seitsemän naista ja 11 miestä lähtöviivalla, ja 75 km Nurmijärven kumpuilevilla maanteillä edessä. IBD Cyclingin naisten, eli Kati Jokion, Hanna Jorosen ja Ulla Affolterin lisäksi matkaan starttasivat Reaktor Stangan tiimi Eva Lehtinen, Aliisa Priha sekä Lotta Siiriäinen. CCH:sta mukana oli Viivi Puskala.

”Lopulta miehetkin heräsivät eloon.”

Kisa lähti rauhassa liikkeelle naisten vetämänä. Cat 3:n miehet jäivät seurailemaan perässä tilannetta. Vauhtia pidettiin varsinkin IBD:n osalta alkumatkasta yllä, ja Stanga liittyi vetohommiin hieman myöhemmin mukaan. CCH:n Puskala pisti omalta osaltaan myös jalkaa hyvin peliin. Reitti kulki kohti Nurmijärven keskustaa Lepsämän kautta Otalammelle. Muutamia nopeita irtiottoyrityksiä syntyi risteyksien jälkeen ja lopulta miehetkin heräsivät eloon ja alkoivat pitää vauhtia yllä. Vauhti tasoittui osuuksilla, joilla asfaltin kunto oli huono. Railoja ja reikiä löytyi yllin kyllin, mm. Lankelassa golfkentän tietämillä sekä Otalammen lähettyvillä.

”Ullan onnistuikin ottaa pientä kaulaa pääjoukkoon.”

Rinnekodin mäessä paineltiin vauhdilla. Tämä legendaarinen lenkkimäkisegmentti on keskijyrkkyydeltään 4 %. Mäen yläosassa Stangan Eva Lehtinen lisäsi vauhtia vielä lisää, mihin liittyi mukaan IBD:n Ulla Affolter. Ullan onnistuikin ottaa pientä kaulaa pääjoukkoon, mutta yksin oli kuitenkin vaikea jaksaa, ja pääjoukko oli kohta taas kokonaan kimpassa.

”Ensimmäinen podiumsijoitus N Elitessä, ja vieläpä ykköspalli heti aluksi!”

Loppumatka lähestyen Röykkää ja Kiljavaa oli tasaisempaa ajoa. Stangan Aliisa Priha teki paljon töitä loppuosuudella IBD:n Katin ja Ullan lisäksi. Tunnelma tiivistyi paria kilometriä ennen maalia. Tiedettiin, että loppukiriin menee. Kirihanat aukesivat vasta noin 500 m ennen maalia. Pari Cat 3:n miestä säntäsi eturivissä ja siihen mukaan pääsi sivusta hyvin Ulla ponkaisemaan. Kevyen tuntuisesti Ullan kiri lähtikin ja se tuotti ykkössijan. Eva Lehtinen Stangasta kiri kakkoseksi ja IBD:n Kati Jokio kolmanneksi. Hanna Joronen tiimistämme ylsi hienosti neljänneksi. Loistava yhteistulos IBD Cyclingin leideiltä. Ullaa erityisesti ilahdutti hänen ensimmäinen podiumsijoitus N Elitessä, ja vieläpä ykköspalli heti aluksi!

M Elite: Kakkosputki jatkuu

Raikkaana varhaisena kevätaamuna Rajamäellä IBD Cyclingin miesten elitetiimiä lähtivät edustamaan Olli, Niki, Anders, Eero, Micke, Antti ja Anssi, joten alusta alkaen oli selvää, että miesylivoima oli pystyttävä hyödyntämään loppukirin kyttäilyn sijasta. Ei sillä, että pelkkään kirikyttäilyyn oltaisiin sorruttu tällä kaudella aikaisemminkaan.

”Näin sen koin” – Niki kertoo:

Jotenkin siinä pääsi taas niin käymään, että taktiikan mukainen edustus alkuhatkassa osui allekirjoittaneen kohdalle. Vainu on päässyt kehittymään kohtalaisen hyväksi ja tälläkin kertaa ainut isku tuotti tuloksen, kun kisaa oli ajettu vajaa kymmenen kilometriä.

Kärkeen muodostoi viiden ajajan porukka, jossa kaikki vahvimmat tiimit olivat edustettuina. Itseni lisäksi hatkassa mukana olivat Juhana Hietala CCH:sta, Aimo Pyykkönen Akilleksesta, Trond Larsen IK-32:sta ja Jesse Uusiperhe GIF-Chebicistä. Yhteistyö pelasi sadan kilometrin ajan lähes saumattomasti, kunnes takaa siltasi IBD:n Anders Bäckman ja vähän myöhemmin Eero Mäenpää, mukanaan useampia ajajia.

”Pääjoukko alkoi hengittää niskaan noin 120 km:n kohdalla.”

Kuten niin usein, ryhmä oli liian suuri eikä veto pyörinyt, joten pääjoukko alkoi hengittää niskaan noin 120 km:n kohdalla, kun lähestyimme toisen kerran Rinnekodin mäkeä. Koitin aktivoida porukkaa parilla iskulla, mutta jalkani alkoivat olla jo sen verran pehmeät, että tipuin hatkasta mäessä, mutta Anders ja Eero jatkoivat edelleen kärjessä.

”Pian takaa näkyi tuttu vihreä kypärä.”

Pian takaa näkyi tuttu vihreä kypärä, kun IBD:n Mikael Turunen oli irronnut Rinnekodilla pääjoukosta. Micke morjesti, pyyhälsi minusta ja parista muusta rimpuilijasta ohitse ja siltasi kärkiryhmään soolona. Oma kisani oli tässä vaiheessa hyvin pitkälti ajettu ja pääjoukko nielaisi minut pian syliinsä. Maaliin oli vielä 50 kilometriä aurinkokansikyytiä. GIF-Chebici Tommi Martikaisen johdolla viritteli vielä pääjoukossa hyvän takaa-ajon, joka onnistui pitämään hatkan noin minuutin päässä näköetäisyydellä, muttei ikinä saavuttanut sitä.

Loppuratkaisu käytiin kymmenen hengen ryhmällä, jossa IBD:llä oli kolmen hengen vahva edustus Micke, Eero ja Anders. Pojat luottivat Micken kiriin, mutta yrittivät kuluttaa muiden ajajien voimia Andersin ja Eeron toistuvilla iskuilla. Loppupeleissä kirin vei alkukauden komeetta Trond Larsen IK-32:sta, joka avasin kirin ensimmäisenä 200 metrin kyltiltä ja voitti suvereenisti, ajettuaan ensin yli 150 kilometriä hatkassa. Respect! IBD:n Micke tuuppasi toiseksi, joten päivän työstä oli palkintona palkintopallisija, mistä iloitsi koko joukkue.

Cat 2: Yritys hyvä 10

Lauantai 13.5. tiesi vain yhtä asiaa, täysiveristä kilvanajoa Nurmijäven kulttuurimaisemissa. Aamu valkeni kauniiseen auringonpaisteeseen, joka saattoi eliten kuskit kisaradalle jo ennen kuin lähimmän maatalon kukko ehti kiekua. Kategoria 2:n (Cat 2) kuskien onneksi heidän lähtönsä oli huomattavasti perinteisempään aikaan, joka antoi mahdollisuuden hieroa unihiekat rauhassa pois silmien ympäriltä.
”Mäessä on oltava voiman oikealla puolella, mielellään ravintoketjun yläpäässä.”
IBD Cyclingin Cat 2:n gladiaattorit kokoontuivat sovitusti tiimin teltalle hyvissä ajoin ennen starttia. Kun kaksi aiemmin viikolla nähtyä Temptation Islandin jaksoa oli analysoitu läpikotaisin, oli aika kiinnittää kilpanumerot sekä keskustella muutama sana päivän kisataktiikasta. Se kulminoitui yhteen myyttiseen käsitteeseen: Rinnekodin nousu. Siellä oli oltava tarkkana ja hereillä, ettei lunta pääse porstuaan, kammarista puhumattakaan. Tasajako ei ole taktiikkaa ja tiimi totesi, että kyseisessä mäessä on oltava voiman oikealla puolella, mielellään ravintoketjun yläpäässä.
Kisa alkoi maltilliseen tahtiin. Stangan joukkue otti tahtipuikot käsiinsä ja määritti pääjoukon alkuvauhdin. Pääjoukon kärjessä jöötä piti kuitenkin IBD:n Tuusulan taktinen työmies Pasi Vuori, kestävyysurheilua jo vuodesta -73. Noin parinkympin kohdalla kolme huimapäätä rimpuili irti pääjoukon otteesta ja aloitti vimmatun irtiottoyrityksen. Homma kuihtui kuitenkin viimeistään yhden irtiotossa olleen kuskin kaatumiseen.
”IBD:n pullat olivat hyvin uunissa.”
Pääjoukko imaisi irtioton sisuksiinsa ja koko porukka oli jälleen kasassa. Seuraavia pariakymmentä kilometriä väritti ainoastaan muutama irtioton yritys tai enemminkin niiden raakileet. Ei uhkaa kisan lopputuloksen osalta. IBD:n kuskit rullailivat pääjoukon mukana ja hakivat hyviä asetelmia tulevaa varten. Markus Hallberg, ensimmäisen kauden tulokas, sai myös maistaa kitkerää mutta niin houkuttelevaa pääjoukon kontrollointia yhdessä Pasin kanssa. IBD:n pullat olivat hyvin uunissa, tosin niiden päälle ei oltu vielä ripoteltu tomusokeria marmelaadista puhumattakaan.
Col du Rinnekoti lähestyi kilometri kilometriltä ja pääjoukossa oli havaittavissa tiimien järjestäytymistä. Vauhti kiihtyi. IBD:n kuskit parantelivat asemiaan pääjoukon ensimmäisessä neljänneksessä.
”Isku tärähti pääjoukkoon kuin sata salamaa.”
Pääjoukko saapui Rinnekodin nousuun. Sen ensimmäiseen penkkaan tuli heti isku, jota IBD:n ikiliikkuja Jussi Makkonen ei säikähtänyt. Päinvaston. Jussi löi lisää puita uuniin, isku tärähti pääjoukkoon kuin sata salamaa. Porukka oli hetkessä riekaleina kuin teekkarin vaatteet vapun jälkeen. Armoa ei annettu. Iskutusta kesti noin 20 kuskia, IBD:stä Jussin lisäksi mukana olivat edelleen Pasi, Mikko ja Jani.
Nousun jälkeinen laskuosuus oli kasata porukan jälleen yhdeksi, mutta IBD:n Simo Kauppila näytti jälleen taktista silmää eikä päästänyt tätä tapahtumaan. Simon apuna touhusi myös Markus. Simo otti lähes valtakunnan sovittelijan roolia ja kävi lyhyet, mutta ytimekkäät neuvottelut Stangan pääjoukkoon jääneiden kuskien kanssa. Lopputulema oli, että IBD ja Stanga ovat tyytyväisiä muodostuneen irtioton kokoonpanoon vaikka sen koko oli melko iso. Simo löi kuvitteellisella nuijalla pöytään, case was closed.
Irtioton ajo oli huolestuttavan levotonta. Sitä ei lisännyt Rinnekodin nousun jälkeinen tieosuus, joka muistutti enemmän ruotsinlaivan pallomerta kuin silopintaista baanaa. Homma rauhottui ja matkavauhti saatiin tasaiseksi.
”Tehomäärällä valaisisi Rajamäen uuden uimahallin.”
Matkan edetessä alkoi homma haiskahtaa kirimiesten otatukselta. Hatkassa olleet IBD:n kuskit ottivat alijohtajat kokoon ja loppupätkän taktiikka oli selvä. Kuusi kilometriä ennen maalia Makkonen iski irti pääjoukosta pieneen nousuun. Sillä tehomäärällä valaisisi Rajamäen uuden uimahallin usean päivän ajan, ja ohessa myös poreallas pysyisi lämpöisenä. Makkosen takarenkaaseen liimantui pari kuskia, jotka hammasta purren saivat pidettyä itsensä Jussin peesissä.
Makkosen hurja työmäärä kisan aikana alkoi näkyä, ja irtioton pääosa imi eron väkisin kiinni pari kilometriä maalista. Oli seuraavan siirron vuoro. Pasi ja Mikko toivat Janin pelipaikoille, nyt oli enää tarvetta vain noin 1400 watin reisityölle. Noh, Janille kävi vähän samoin kuin Suomelle Euroviisuissa tai lätkän MM-kisoissa, takataskuun jäi sentään kuitenkin seitsemäs sija. Voiton kisassa vei Finnfalzin nuori Robin Bergman, joka nousi voittoon hienolla viime hetken sivalluksella.
IBD:n muut irtiotossa olleet kuskit rullailivat esimerkillisen lead-outin/iskun päätteeksi maaliin. Hieman taaempana Simo pääsi koestamaan kirjalkaa pääjoukon kirissä. Markus rullaili maaliin pääjoukon mukana. Ja koska Markukselle ei tullut edes hiki, hän suuntasi kisan jälkeen isolle kirkolle, vaihtoi pyöräkengät lenkkareihin ja losotti vielä härnyyksi puolimaratonin Helsinki City Runissa. Ikään kuin loppuverryttelyksi.
IBD Cyclingin kisailu jatkuu jo ensi viikonloppuna. Osa kuskeista ajaa Espoossa Giro d’Espoossa ja osa lähtee mittaamaan kuntoaan Tampereelle Rosendahliin. Tästä on hyvä jatkaa!
Kuva: Jari Birling